Näkyvä valo
Sininen (400-500 nm) valo
kiihdyttää ATP -synteesiä, säätelee sinkin, kuparin ja magnesiumin liikkeitä solussa. Lisää leukosyyttien määrää, erityisesti granulosyyttien määrää, aktivoi C-vitamiinin, vapauttaa endorfiineja ja substance P:tä soluista. Lisää veriproteiinien määrää ja laskee veren viskositeettiä. Hajottaa kolesterolia, triglyseridejä ja lipoproteiineja. Hajottaa bilirubiinia.
Vihreä (500-560 nm) valo
säätelee puriinien aineenvaihduntaa, nostaa leukosyyttien (monosyyttien ja granulosyyttien) määrää, erityisesti granulosyyttien määrää, aktivoi C-vitamiinin.
Keltainen (560-590 nm) valo
säätelee sinkin ja kuparin liikkeitä solussa. Lisää basofiilien ja eosinofiilien määrää, säätelee puriinien aineenvaihduntaa.
Oranssi (590-620 nm) valo
kiihdyttää ATP -synteesiä, säätelee sinkin, kuparin ja magnesiumin liikkeitä solussa. Lisää leukosyyttien määrää, lisää solukalvojen proteiinien 'tarttumiskykyä' eli adhesiota.
Punainen (620-760) valo
660 nm (Webb, 1998) nostaa fibroblastien määrää jatkuvalla taajuudella parhaiten.
635 nm (Sakihama, 1995) estää histamiinin vapautumista syöttösoluista.
Kiihdyttää ATP -synteesiä, säätelee sinkin, kuparin, kalsiumin, mangaanin ja magnesiumin liikkeitä solussa. Lisää leukosyyttien määrää, erityisesti granulosyyttien määrää, aktivoi C-vitamiinin, vapauttaa endorfiineja ja enkefaliineja. Lisää dopamiinin ja kortisonin määrää, Estää vapaiden radikaalien syntyä, lisää solukalvojen proteiinien 'tarttumiskykyä' eli adhesiota.
Säätelee asetyylikoliiniesteraasin tuotantoa, estää myeloperoksidaasin tuotantoa, depolarisoi aktiivisia hermopäätteitä
Näkymätön valo
Infrapuna (760-1200 nm) valo
estää myeloperoksidaasin tuotantoa, lisää solukalvojen proteiinien 'tarttumiskykyä' eli adhesiota, säätelee kuparin ja magnesiumin liikkeitä solussa
820 nm (El Sayed, 1990 & 1996) pulsoituna eri taajuuksilla: 20 Hz ja 292Hz kaikkein tehokkaimmat syöttösolujen degranulatioon,
870 lisää fibroblastien määrää
904 nm (Correa, 1991) lisää fibroblastien määrää ja aiheuttaa syöttösolujen degranulaatiota.
Infrapunasäteily johtuu elimistöön lämpönä. Kaikki tavalliset lamput ja esim. leivänpaahtimen kuumalanka tuottavat infrapunasäteilyä. Näiden vaikutus keskittyy lähinnä ihokerrosten uloimpaan 3 mm:iin nimenomaan lämpövaikutuksena. Infrapunalaser puolestaan menee syvemmälle ja saa lämpövaikutuksen syviin kudoksiin.
Infrapunan vaikutukset ovat: verenkierron paraneminen, pintahermojen toiminnan hidastuminen, verenpaineen lasku, soluhengityksen nousu, hengityksen kiihtyminen, hikoilun lisääntyminen, natriumin, veden, urean ja nitraattipitoisten aineiden poistuminen elimistöstä sekä retikuloendoteelin toiminnan kiihtyminen.
Infrapunaa käytetään:
1. Lieviin tai kroonisiin kiputiloihin,
2. Erilaisten tulehdustilojen hoitoon
3. Verenkiertohäiriöihin
4. Yhdistettynä sähköhoitojen, iontoforeesin, ultraäänen tai hieronnan kanssa.
Ultravioletti (150- 400 nm) valo
ei myöskään ole näkyvää. Ultraviolettisäteilyn vaikutukset ovat pääasiassa kemiallisia, joista ehkä tärkein on steroidien tuotannon lisääntyminen.
Ultravioletin käyttö ja vaikutus:
1. Vasodilaatioon
2. Steroidien aktivointiin
3. Vasomotoriseen stimulaatioon
4. Analgeettinen vaikutus hermopäätteisiin
5. Lihastonuksen lisäämiseen
6. Aineenvaihdunnan kiihdyttämiseen
7. Sterilisoiva vaikutus
8. Bakterisidinen ja antirakiittinen vaikutus
9. Hermovälittäjäaineiden tuotannon lisääntyminen.
|
