Sähköhoidoissa käytetyt virtamuodot

Prof. Anu Mäkelä Ph.D., M.D.(M.A.). T.C.M.D., N.D.

Sähköhoidoissa käytetyt laitteet tuottavat kolmea erilaista virtamuotoa, jotka, kun ne tuodaan elävään kudokseen, aiheuttavat spesifisiä fysiologisia muutoksia. Nämä kolme perusmuotoa ovat tasavirta (DC), vaihtovirta (AC) ja pulsoitu virta.

Tasavirta (joskus kutsutaan myös galvaaniseksi virraksi) liikkuu yksisuuntaisesti positiivista napaa kohti.

Vaihtovirrassa elektronien liike muuttuu jatkuvasti polariteetin muuttuessa.

 

Tasavirta

Käytännössä galvaaninen virta muodostuu virtasykäyksistä, joiden kesto on 50-200 ms ja jotka saavat aikaan lihassupistuksen. Hoitokerralla annetaan lihakseen 10-30 tasavirtaimpulssia siten, että impulssien välillä pidetään 1-3 s:n tauko. Supistus saadaan aikaan myös silloin, kun lihaksen hermotus on vaurioitunut (lihaksen veltto halvaus), jolloin puhutaan lihasärsytyksestä. Jos lihas menettää toimintakykynsä kuukausiksi, se surkastuu ja saattaa jäädä huonosti toimivaksi pysyvästi, vaikka hermovaurio korjautuisikin. Sähköisellä lihasvoimistelulla sitä voidaan pitää toimintavalmiudessa ja välttää haitallinen surkastuminen. Jos lihaksen denervaatio on vaikea, lihas reagoi galvaaniseen impulssiin hitaalla ja matomaisella yksittäissykäyksellä. Sähköärsytyshoito voi olla suoraa tai epäsuoraa lihasärsytystä. Suora menetelmä tarkoittaa lihaksen ärsytystä sen omasta, ns. motorisesta pisteestä, jossa lihaksen hermo on pinnallisin. Tällöin nykäys syntyy vain ärsytettävässä lihaksessa. Epäsuorassa lihasärsytyksessä sähkö johdetaan lihaksen motoriseen hermorunkoon, jolloin koko hermon huolehtima lihasryhmä supistelee.

Sivun alkuun

 

Vaihtovirta

Vaihtovirta kuuluu niin ikään fysikaalisen hoidon perusvirtoihin. Pääasiassa käytetään kahta alamuotoa, faradista ja sinimuotoista vaihtovirtaa.

Faradinen virta on matalajaksoista vaihtovirtaa, jonka toistuvien virtaimpulssien kesto on < 1 ms. Virranvoimakkuutta säädellään muuntajan avulla. Antotapa on samanlainen kuin tasavirralla, mutta ihon palovaaraa ei ole eikä vaikutuksia verisuonten toimintaan. Sekä suora että epäsuora terveen lihaksen ärsytys aiheuttaa lihasnykäyksiä, jotka voivat olla kouristuksenomaisia eli tetaanisia, jos käytetään 50-100 Hz:n jaksoista virtaa. Faradisella virralla saadaan terve lihas supistumaan niin pitkäksi aikaa kuin virta kestää. Halvautuneen lihaksen ärsytys vaatii pitkäkestoisemman ärsytyksen kuin terve, eikä se onnistu faradisella virralla lainkaan, jos lihas on täysin denervoitunut. Voimakkuudeltaan vaihtelevasta virrasta käytetään nimitystä aaltovirta (Schwell strom). Tällaisen virran voimakkuus laskee ja nousee aaltomaisesti, välillä nollaan saakka. Sitä voidaan käyttää pitkäaikaisessa lihasvoimistelussa halvaustilan sopivassa vaiheessa. Hoidon tiheä toistuminen on kuitenkin tärkeämpi kuin pitkä kesto. Sinimuotoinen vaihtovirta on säännöllistä, jatkuva-aaltoista virtaa, jossa jokainen sykäys aiheuttaa lihasnykäyksen. Hoitotarkoituksissa jaksoluku vaihtelee 5-80 Hz.

Sivun alkuun

 

Pulsoidut virtamuodot

 

Eksponentiaalivirta

Eksponentiaalivirta eli kolmikulmavirta on kehitetty vastaamaan edellä esitettyjä virtamuotoja paremmin lihasärsytyksen tarpeita. Virran voimakkuus nousee loivasti lyhytaikaiseen huippuunsa. Tällä tavoin voidaan johtaa voimakkaampia virtoja, jolloin vaikutus saadaan syvemmälle ilman pintakudoksen vaurioita. Virran hidas nousu myös sallii normaalisti toimivan hermokudoksen akkomodaation, jolloin vaikutus kohdistuu vain vaurioituneeseen tai vialliseen kudokseen.

 

Interferenssivirta

Interferenssivirtojen ehdoton etu on se, että virran vaikutus saadaan syvemmällä oleviin kudoksiin eikä ainoastaan elektrodin alla olevaan ihoon. Elektrodien alla ei muodostu polaarista elektrolyysiä, koska anodi- ja katodivirralla on sama vaikutus. Tätä kutsutaan myös ambipolaariseksi virraksi. Koska ihoärsytystä tuottavaa elektrolyysiä ei synny, voidaan käyttää varsin suuriakin virranvoimakkuuksia, jolloin syvyysvaikutus paranee.

Interferenssiksi kutsutaan kahden erityyppisen tai -taajuisen aaltoliikkeen vaikutusta toisiinsa. Interferenssiaalto syntyy esim. siten, että kahden virtapiirin sinimuotoiset vaihtovirrat vaikuttavat toisiinsa niin, että samassa vaiheessa olevat aallot vahvistavat toisiaan ja vastakkaisissa vaiheissa olevat aallot heikentävät toisiaan. Kun eri virtapiirit risteytyvät kudoksessa, syntyy uusi matalataajuinen virta, jonka taajuus on käytettyjen virtamuotojen taajuuksien erotus. Kyseessä on ns. amplitudimodulaatio. Kun virtapiirit ovat 90°:een kulmassa toisiinsa nähden, syntyy rakenteeltaan yhtenäiseen kudokseen täydellinen amplitudimodulaatio eli interferenssi.

 

Diadynaaminen virta

Dianynaamiset virtamuodot on kehitetty tasasuunnatusta sinimuotoisesta vaihtovirrasta. Perusimpulssi on aina sama ja potilaaseen menevä sähkömäärä on suuri ja kudoksen lämpötila nousee vähän jolloin se myös ärsyttää ihoa; ts. palovammavaara on huomioitava. Jälkihoitona käytetäänkin ihon rasvausta.

Diadynaamisia virtamuotoja on kaikkiaan kuusi eri variaatiota joista käytössä on nykyisin neljä:

Monophase fixe (MF) Voimakas motorinen vaikutus, lihasvoiman vahvistus

Diphase fixe (DF) Voimakas analgeettinen ja verisuoniston spasmolyyttinen vaikutus

Courtes periodes (CP) Analgeettinen, turvotusta vähentävä vaikutus

Longues periodes (LF) DF -tyyppinen, mutta pitempikestoisempi vaikutus.

 
MSF testaus- ja kuntoutusmenetelmä
 
MSF-Hoitoloita Suomessa
Lue lisää laserista, valon vaikutuksista, laserterapiasta ja akupunktiosta.
Terapialaitteisto

Sivun alkuun