Akupunktion vaikutusmekanismi: Kiinalainen näkökanta
Sana akupunktuuri ei tule Kiinasta, se on latinalaisperäinen sana, joka tulee sanoista "acus" neula ja "pungere" pistää. Tästä johtuu suomen kielessä käytetyt kaksi eri versiota. Akupunktuurilla tarkoitetaan nimenomaan neulahoitoa ja akupunktio taas on laajempi termi, kattaen koko teorian ja pisteiden eri ärsytysmuodot.
Qi, Yin ja Yang
Akupunktiokirjallisuutta tutkinut on varmasti kohdannut sanan Qi useastikin, eivätkä yin tai yangkaan enää ole täysin vieraita sanoja niillekään, jotka eivät ole aiemmin alan kirjallisuutta nähneet. Monille on kuitenkin edelleen epäselvää mitä nämä termit merkitsevät. Qi tarkoittaa elinvoimaa, elimistön energiaa. Jotkut läntiset nykyihmiset käyttävät termejä bioenergia, kirlianenergia, biofotonienergia, jotka kaikki vastaavat kiinalaista termiä Qi.
Qi -energia jaetaan kahteen päämuotoon, yiniin ja yangiin. Ne ovat toisilleen vastakkaiset käsitteet, joita ei voi yksikseen olla olemassa. Yin viittaa negatiiviseen energiaan, kylmään, emäksiseen ja pimeään.
Yang vuorostaan on kuumaa, positiivista energiaa. Sen ylimäärä liittyy usein tulehduksiin.
Akupunktion vaikutusmekanismi länsimaalaisittain
Akupunktion vaikutus perustuu hyvinkin pitkälti hermoratojen tai hermosolujen toiminnan säätelyyn kiihdyttämällä tai estämällä asetyylikoliinin, noradrenaliinin, endorfiinin ja enkefaliinin tuotantoa. Näiden hermoimpulssin välittäjäaineiden vaikutus autonomisen hermoston toimintaan taas määrittelee elimistön reaktion itse akupunktioärsykkeeseen. Eri pisteiden kautta pystytään siis säätelemään autonomisen hermoston välityksellä kaikkien sisäelinten toimintaa. Koska pisteet voivat joko kiihdyttää tai estää kummankin neurotransmitterin, noradrenaliinin ja asetyylikoliinin tuotantoa erikseen ja yhdessä, saadaan tällöin hyvin laaja vaikutus. Lisäämällä ACh:n tuotantoa saadaan pääasiassa parasympaattisen hermoston ärsytystä aikaiseksi. Lisäämällä NE:n tuotantoa kiihdytetään taas sympaattista hermostoa. Estämällä NE:n tuotantoa estetään samalla sympaattisen hermoston toimintaa, kuitenkaan vaikuttamatta parasympaattisen hermoston toimintaan. Toisin sanoen, pisteen vaikutus perustuu hyvinkin pitkälti siihen vaikuttaako se alfa- vai beetareseptorin toimintaan.
Muiden neurotransmitteriaineiden ja niiden estäjäaineiden tuotantoon voidaan myös selvästi vaikuttaa aivojen eri osien ja suoraan myös selkäytimen ja hermoratojen eri osien kautta. Muutamien tällaisten aineiden vaikutuksia selostetaan seuraavassa.
Akupunktiopisteiden histologinen luonnehdinta
Iholla on pisteitä, jotka eroavat muusta ihosta. Niillä on muusta ihosta poikkeava ihonvastus eli niiden kyky johtaa sähköä on erilainen. Näiden pisteiden läpimitta vaihtelee, mutta niiden keskimääräinen läpimitta on n. 1 mm. Pisteiden kohdalta löytyy erityisiä solumuodostumia, ns. vaaleita soluja tai interkalaarisia soluja. Nämä solut tuottavat mm. kahdenlaisia hormoneja ja useita kemiallisia aineita. Lisäksi pisteiden kohdalta löytyy usein hermopäätteitä.
Pisteillä on eri ominaisuuksia. Ns. hälytyspisteet kipeytyvät tai ovat spontaanisti arkoja äkillisissä ja kroonisissa vaivoissa. Jokaisella meridiaanilla on kaksi säätelevää pistettä: vahvistuspiste, joka lisää meridiaanin energiaa ja rauhoituspiste, joka käsiteltäessä vähentää meridiaanin energiaa. Eräät pisteet toimivat "portteina" ja siirtävät energiaa meridiaanilta toiselle. Lisäksi on erikoispisteitä, jotka voivat vahvistaa sekä rauhoituspisteitä että vahvistavia pisteitä.
Akupunktiopisteet sijaitsevat:
- myeliinittömien hermojen läheisyydessä,
- myeliinipitoisten hermojen läheisyydessä.
- Verisuonten läheisyydessä
Akupisteiden tutkimus paljastaa paikasta riippuvia eroja pisteiden välillä, mutta myös varmoja yhtäläisyyksiä. Jotkut pisteet ovat myeliinittömien hermojen läheisyydessä, toiset taas ovat myeliinipitoisten hermojen läheisyydessä. Jotkut hermoradoista kulkevat rinta rinnan verisuonten kanssa, jotkut taas levittäytyvät haaroiksi verisuonten vierustalle ja päätyvät lopulta verisuonten seinustoille. Syvällä kudoksessa sijaitsevat vapaat hermosyypäätteet, lihas- ja jännekimput, Vater-Pacinin keräset, Krausen nystyt, Ruffinin päätteet ja nivelkotelon reseptorit. Tämän lisäksi voidaan akupisteiden sanoa koostuvan kollageenijuosteista, rasvasoluista, lymfosyyteistä, makrofageista, syöjäsoluista, kalvostojen juosteista, retikulaarisoluista, välitilan soluista, fibroblasteista, monosyyteistä, plasmasoluista ja mesenkyymin soluista eri suhteissa.
Tämän lisäksi voidaan sanoa akupisteiden koostuvan:
- kollageenijuosteista,
- rasvasoluista,
- lymfosyyteista,
- makrofageista,
- syöttösoluista,
- kalvostojen juosteista,
- retikulaarisoluista,
- fibroblasteista,
- monosyyteista,
- interkalaarisista soluista
- Langerhansin soluista
- Gransteinin soluista, dendrosyyteistä
- plasmasoluista ja
- mesenkyymin soluista eri suhteissa
Edellisisestä voimme kertoa seuraavaa:
Syöjäsolut ovat sidekudossoluja, jotka työstävät itselleen metakromaattisia ja basofiilisiä sytoplasman (soluliman) rakkuloita, jotka sisältävät histamiinia, hepariinia, hyaluronihappoa, hitaasti reagoivaa, anafylaktisessa tilassa vapautuvaa ainetta ja serotoniinia. Makrofagit sisältävät laajan valikoiman hydrolyyttisiä entsyymejä, jotka tekevät ne kykeneviksi hajottamaan suhteellisen suuria kappaleita ja liukoisia molekyylejä. Makrofagien tuottamien tärkeiden aineluokkien joukossa ovat:
-neutraalit proteaasit kuten kollagenaasi ja elastaasi, jotka hajottavat sidekudosta
-plasminogeeniaktivaattori, joka aktivoi fibrinolyyttisen plasmiinin
-kemotaktisia aineita muille leukosyyteille
-arakidonihapon aineenvaihduntatuotteita (metaboliitteja)
-reaktiivisia hapen metaboliitteja
-fibroblastien, verisuonten ja luuydinsolujen kasvutekijöitä
-veren hyytymistekijöitä
-eri sytokiinejä kuten interleukiini-1, TNF (Tumor Necrotic Factor) ja PAF (Platelet Activating Factor).
Monosyytit sisältävät PAF-tekijää, joka aiheuttaa serotoniinin ja histamiinin erittymisen.
Monet pisteet vastaavat imusuonijärjestelmän punoksia (LDP) ja imusolmukkeita. Esimerkiksi Zhibian UB-54 vastaa pakaran ylempää imusolmuketta ja Chenfu UB-36 vastaa pakaran alempaa imusolmuketta. Weijang UB-39 ja Weizhong UB-40 vastaavat polvitaipeen ja biceps femoris -lihaksen imusolmukkeita.
Akupunktiopisteiden kohdalla olevien solujen tehtävät
- Kollageeni on elimistön yleisin valkuaisaine, joka antaa vetolujuutta kaikille sidekudoksille. Sen erityismuotoja ovat mm. lihasjänteet ja nivelsiteet. Sidekudostauteihin kuuluvat esim. LED, systeeminen skleroosi ja nivelreuma.
- rasvasolut,
- lymfosyytit ovat immuunijärjestelmään kuuluvia valkoisia verisoluja. Ne osallistuvat infektioiden ja kasvainten torjuntaan.
- Makrofagit ovat isoja vaeltavia syöjäsoluja. Ne sisältävät laajan valikoiman hydrolyyttisia entsyymejä, jotka tekevät ne kykeneviksi hajottamaan suhteellisen suuria kappaleita ja liukoisia molekyyleja. Makrofagien tuottamien tärkeiden aineluokkien joukossa ovat:
- neutraalit proteaasit kuten kollagenaasi ja elastaasi, jotka hajottavat sidekudosta -plasminogeeniaktivaattori, joka aktivoi fibrinolyyttisen plasmiinin
- kemotaktisia aineita muille leukosyyteille
- arakidonihapon aineenvaihduntatuotteita
- reaktiivisia hapen metaboliitteja
- fibroblastien, verisuonten ja luuydinsolujen kasvutekijöitä
- veren hyytymistekijöitä
- eri sytokiineja kuten interleukiini-1, TNF (Tumor Necrotic Factor) ja PAF (Platelet Activating Factor).
- Syöttösolut ovat sidekudossoluja, jotka työstävät itselleen metakromaattisia ja basofiilisia sytoplasman (soluliman) rakkuloita, jotka sisältävät histamiinia, hepariinia, hyaluronihappoa, hitaasti reagoivaa, anafylaktisessa tilassa vapautuvaa ainetta ja serotoniinia.
kalvostojen juosteet ovat ohuita sidekudoslevyjä, jotka peittävät elimiä, tai erottavat elimistön eri alueita toisistaan.
- retikulosyytit ovat nuoria, 1-2 vuorokauden ikäisiä punasoluja
- fibroblastit ovat sidekudosta muodostavia soluja.
- Monosyytit sisältävät PAF-tekijää, joka aiheuttaa serotoniinin ja histamiinin erittymisen
- interkalaariset solut tuottavat hormoneja, akridiineja, jotka säätelevät kemiallisia reaktioita
- Langerhansin solut aktivoivat T-soluja
- Gransteinin solut, dendrosyytit tuottavat P53:a ja aktivoivat T-soluja
Sivun alkuun
Akupunktion 6 vaikutustapaa
1. Analgesia
2. Sedaatio
3. Homeostaasi
4. Immuunimekanismi
5. Psyykkiset tekijät
6. Motorinen palautuminen
1. Analgesia - särkyjen hoito
On todettu, että tiettyjen akupunktiopisteiden ärsytys lisää endorfiinien tuotantoa. Samoin myös on todettu, että sekä enkefaliinien että serotoniinin ja noradrenaliinin tuotanto nousee. Nämä toimivat epäsuorasti kipuimpulssin etenemistä estäen, estämällä neurotransmittereiden eli impulssia välittävien aineiden syntyä.
Kipuelämykseen voivat johtaa monenlaiset ärsykkeet; mm. kemialliset sekä paine- ja lämpötilaärsykkeet. Tavallisesti on kyse voimakkaista ärsykkeistä, jotka uhkaavat tuhota tai jo tuhoavat kudosta. Kipureseptorit ovat vapaita hermopäätteitä joita ärsyttävät mm. aineet joita vapautuu vahingoittuneista soluista. Kudosten hapenpuute (iskemia) johtaa myös kipuaistimukseen.
Kipu johtuu elimistön ääriosista, periferiasta, keskushermostoon kipurataa pitkin. Kipurata muodostuu ennen kaikkea kolmesta osasta: hermosäikeistä, jotka johtavat periferiasta selkäytimeen; selkäytimessä kulkevasta radasta, joka johtaa aivojen thalamusosaan; yhteydestä thalamuksen ja aivokuoren välillä. Selkäytimessä on myös kipuärsykkeiden kulkua estävä järjestelmä. Myös aivokuoresta ja thalamuksesta tulee selkäytimeen kipuärsykkeiden johtumista estäviä vaikutuksia. Laskevat hermoradat voivat jo selkäytimessä estää kipuimpulssien etenemistä nousevassa kipuradastossa. Toisaalta eston voivat saada aikaan myös viereisissä nousevissa hermoradoissa etenevät sensoriset hermoimpulssit. Ärsyttämällä paksuja myeliinisoituneita kosketus- ja painehermosyitä voidaan vähentää kipuimpulsseja selkäytimen synapseissa.
Selkäytimen takimmainen hermosyy vapauttaa neurotransmitteri P:tä. Tämä aine kiihdyttää postsynaptisten hermosolujen potentiaalia siten siirtäen kipuimpulssin seuraavalle neuronille. Nämä samat neuronit tuottavat myös enkefaliineja jotka estävät tämän aine P:n tuotantoa. Enkefaliineja muodostuu myös keskiaivojen Raphemekanismin soluissa.
Enkefaliinit sitoutuvat hermopäätteiden opiaattireseptoreihin, osittain depolarisoiden hermopäätteen solukalvon, siten estäen solulle tulevan ärsykkeen etenemistä. Toisin sanoen, tarvitaan voimakkaampi kipuärsyke ennenkuin se pääsee jatkamaan matkaansa kipurataa pitkin. Enkefaliinit estävät myös asetyylikoliinin ja glutamaatin (neurotransmitteriaineita) vapautumista, siten myös vähentäen vastaanottajasolun saamaa hermoärsykettä.
Endorfiinit vapautuvat verenkiertoon aivolisäkkeestä jossa ne ovat Beta-lipotropiini -muodossa. Tämä 91 aminohappoa pitkä ketju hajoaa usealla eri tavalla muodostaen erilaisia peptidejä joilla on hyvinkin erilaiset vaikutustavat.
Koko peptidiketju kuin myös gammalipotropiini -osa (1-58) kiihdyttää rasva-aineenvaihduntaa.
Beta-melanotropiini (41-58) -osa vaikuttaa ihon pigmenttiin.
Beta-endorfini (61-91) -osa on hyvin voimakkaasti analgeettinen peptidi joka estää kipuimpulssin etenemistä. Saman, tosin heikomman, vaikutuksen omaa Alfa-endorfiini (61-76).
Endorfiinin toiminta on epäsuora, eli se ei vaikuta suoraan vastaanottajahermosoluun, vaan estää neurotransmittereiden (asetyylikoliini, glutamaatti ) syntyä, siten estäen postsynaptista hermoa saamasta ärsykettä niin vahvana tai laisinkaan.
Bruce Pomeranzin mallin mukaan endorfiini sitoutuu opiaattireseptoreihin eksitoivassa neuronissa osittain depolarisoiden solukalvon, siten vähentäen saapuvan ärsykeimpulssin kokonaisvaikutusta hermopäätteeseen, ja vähentäen neurotransmittereiden vapautumista, jotka ovat riippuvaisia neuronin päätteen kokonaispolarisaatiosta. Tämä systeemi toimii selkäytimessä ja aivoissa.
Parhaat analgesiapisteet : St 43, St 44, LI 4, St 36, LI 10.
2. Sedaatio - rauhoittava vaikutus
Aivofilmissä nähtävät aivoaallot ovat pääasiassa aivokuoren pintakerroksissa olevien hermosolujen ja dendriittien välisiä sähkömagneettisia purkauksia. Neuronin solutuman ja dendriitin välillä on jatkuvasti vaihteleva dipolinen kenttä. Dendriitit ovat samansuuntaisia ja alueittain samalla tavalla varautuvia. Kun dendriittien yhteisvaraus on negatiivinen, solutuma on silloin hypopolarisoitunut eli se on herkästi kiihdytettävissä ja valmiina ottamaan viestejä vastaan. Kun dendriittien yhteisvaraus on positiivinen, sooma on hyperpolarisoitunut ja tarvitsee erittäin voimakkaan ärsykkeen reagoidakseen. Aivoissa toimivien välittäjäaineiden puuttuminen tai liiallinen esiintyminen saattavat siten olla myös aivofilmistä nähtävissä. Ärsykkeiden välittymistä helpottavat asetyylikoliini, serotoniini ja joissakin tapauksissa myös noradrenaliini. Välittymistä estävät dopamiini, gamma-aminobytuurihappo (GABA), endorfiinit, enkefaliinit ja noradrenaliini.
Aivofilmeistä on todettu, että beta- ja theta-aaltojen määrä vähenee akupunktion aikana. Beta-aaltoja yleensä esiintyy silloin kun ihminen on toiminnassa ja ne lisääntyvät hermoärsytyksen myötä. Theta-aallot ovat yleisiä lapsilla ja henkisestä ylirasituksesta kärsivillä aikuisilla. Liiallinen theta-aaltotoiminta on yleensä merkki hermostuneisuudesta tai mahdollisesta aivotoiminnan häiriöstä. Siksipä akupunktiolla on saatu kohtalaisen hyviä tuloksia aikaan unettomuuden, hermostuneisuuden, hysterian, ahdistuneisuuden ja jopa tietyntyyppisten epilepsioiden hoidossa.
Parhaat rauhoittavat pisteet: Du 20, H 7, UB 62, P 6.
3. Homeostaasi - elimistön tasapainoinen toiminta
Elimistön toiminnan normaali tasapaino säilyy autonomisen hermotoiminnan eli sympaattisen ja parasympaattisen hermoston ja endokriinisen eli umpieritysrauhasten toiminnan vaikutuksesta. Tutkimukset osoittavat, että akupunktio vaikuttaa mm. asetyylikoliinin, adrenaliinin, serotoniinin, endorfiinien ja enkefaliinien tuotantoon. Nämä vuorostaan vaikuttavat sekä hermoimpulssien kulkuun, siten siis autonomisen hermoston toimintaan, että umpieritysrauhasten toimintaan eli hormonitoimintaan. Ne säätelevät mm. sydämen lyöntitiheyttä, hengitystä, lämmöntuotantoa, unikiertoa, ruokahalua, veren happo/emäs -tasapainoa ja lihastonusta.
Homeostaattisia pisteitä: LI 11, St 36, Sp 6.
4. Immuunimekanismi
Leukosyyttien määrä laskee 30 minuutin sisällä siitä kun akupunktiopisteiden ärsytys on aloitettu, 13,6 kuutiomm :sta 12,3 kuutiomm: iin. Kolmen tunnin sisällä kuitenkin nämä arvot nousevat 22,6 kuutiomm:iin josta ne ne hiljalleen taas laskevat takaisin lähes alkuperäisiin lukemiinsa n. 7-8 tunnin kuluttua. Myös on todettu, että erityisesti neutrofiilien määrä nousee huomattavasti suhteessa muihin leukosyytteihin, lisääntyen n. 23%:sta n. 51.7 %:iin 1.5- 2.5 tunnin sisällä. Näiden suhteellinen määrä ei myöskään laske kovin nopeasti, vaan ne pysyvät korkeina 3-10 vuorokautta.
Neutrofiilit sisältävät defensiinejä, aminohappoja, joilla on laaja antibioottinen vaikutus bakteereja, sieniä ja viruksia vastaan.
Immunologisia pisteitä: Du 14, LI 11, St 36, Sp 6.
5. Psyykkiset tekijät
Pelkän sedaation lisäksi on todettu, että akupunktio vaikuttaa myös aivojen verenkiertoon ja aineenvaihduntaan. Esimerkiksi dopamiinin määrien on todettu nousevan aivoissa huomattavasti akupunktion jälkeen. Parkinsonin taudissa vaurioituu substantia nigrasta (mustatumakkeesta) tyvitumakkeisiin nouseva katekolamineja välittäjäaineina käyttävä adrenerginen hermorata asteittain. Tätä seuraa adrenergisen ja kolinergisen järjestelmän tasapainon häiriintyminen tyvitumakkeiden alueella.
Katekoliamiinit, mm. dopamiini ja noradrenaliini muodostuvat tyrosiinista, josta myös muodostuu kilpirauhashormoneja, tyroksiinia ja tri-iodotyrosiinia. Tyrosiiniin liitetään vettä tyrosiini- hydroksylaasin avulla, jolloin syntyy L-dopaa. Tyrosiinihydroksylaasi toimii hitaammin kuin muut katekoliaminien muodostukseen liittyvät entsyymit. Siten se määrää katekoliaminien tuottonopeuden. L-dopa muutetaan edelleen dopamiiniksi ja dopamiini noradrenaliiniksi. Dopamiini ja noradrenaliini pystyvät negatiivisen palautteen kautta säätelemään omaa muodostumisnopeuttaan estämällä tyrosiinihydroksylaasin toimintaa, paitsi silloin jos jostain syystä itse tyrosiinin määrä on huomattavasti laskenut. Tyrosiinin määrä voi laskea häiriintyneestä aminohappobiosynteesistä, ravintoaineiden puutteellisesta saannista tai tyrosiinin suhteellisesta liiallisesta käytöstä kilpirauhashormonien tuotantoon.
Tyrosiini muodostuu välttämättömästä aminohaposta, fenylalaniinista. Fenylalaniini hydroksiloituu entsyymin avulla tyrosiiniksi. Niille, joilta tämä fenylalaniini- hydroksylaasientsyymi puuttuu, on tyrosiini välttämätön aminohappo, eli heidän elimistönsä ei sitä pysty tuottamaan, vaan se on saatava ravinnosta. Tietyllä tavalla solutoimintaa ärsyttämällä voidaan lievästi kiihdyttää aminohappo- aineenvaihduntaa. Tämä voisi myös selostaa esimerkiksi, miksi akupunktio vaikuttaa tiettyihin psyykkisiin vaivoihin, lieviin kehitys- häiriöihin ja parkinsonismiin, jossa aivojen dopamiinipitoisuus on laskenut.
Parhaat pisteet: Du 20, H 7, UB 62, P 6, SJ 5, K 3.
6. Motorinen palautuminen
Akupunktiolla pystytään kiihdyttämään halvaantuneen alueen hermotoimintaa ja siten myös aktivoimaan tai elvyttämään motoneuronien toimintaa. Nämä ovat selkäytimen etusarvissa sijaitsevia tahdonalaisiin lihaksiin päättyvien selkäydinhermojen runko-osia, ja niihin päättyvät isoaivokuorelta ja aivorungosta alkavat motoriset radat. Tietyntyyppisen sähköärsytyksen on todettu hidastavan vaurioituneen hermoradan ja sen hermottaman lihaksen rappeutumista, ja nopeuttavan hermoradan uusiutumista. |